Balamut on pentueen suunniteltu isä, 10 kk rekisteröimätön siperiankissan sininaamiopentu.
Balmut hankittiin alun perin pojalleni, mutta muutti meille pojan tilanteen muuttuessa.
Balamut on yhä eristyksissä muista kissoista omassa huoneessaan.
Balamut on ollut hyvin sressaantunut meille muutosta. Alussa Balamut ei uskaltanut käydä edes pissalla ja rakko tyhjennettiin eläinlääkärissä ja tutkittiin ettei ole tukosta tai tulehdusta. Pissatesti oli puhdas ja myöskään tukosta ei löytynyt. Balamutin nokka vuosi myös alussa ja silmät punoittivat sisäpuolelta, joten otettiin myös flunssatestit (Rokotukset Balamutilla kyllä kunnossa, mutta nehän ei välttämättä estä sairastumista, vaan yleensä lievittää vain flunssan oireita) Testit olivat puhtaita ja muutenkin oireet ovat hävinneet eli johtuivat vain Balamutin sressaamisesta. Balamut ei myöskään syönyt tai juonut parina ekana päivänä meille tuleessaan juurikaan ja jouduin antamaan ruiskulla vettä. Muutenkin lymyili alussa lähinnä sängyn alla.
Tällä hetkellä, kun Balamut on ollut meillä viikon, tilanne on onnksi jo muttunut täysin. Nyt tuosta arasta, paastoavasta lymyilijästä on taas tullut oma itsensä eli pikku ahmatti, pissi ja kakkikone(todella... ja haju on aivan toista luokkaa kuin muilla meidän kissoilla) ja mahdoton kiehnäilijä, kehräilija ja juttelija.
Pojan luona ei ollut juuri kiipeilypaikkoja Balamutille, meillä taas niitä riittää, niin kiipeilypuita, kuin tavallista kalusteista kissoille muodostettuja reittejä ja paikkoja.Nyt Balmut on päässyt kiipeilyn makuun ja lempipaikka onkin nyt hyllynpäällä tai kiipeilypuussa.
Kovasti tuntuu Balamutia myös kiinnostavan mitä oven toisella puolella tapahtuu. Varsinkin ltaisin kissat pitävät vuoropuhelua oven läpi. Miska myös sähisee, muut kissat ja Balmut vaikuttavat lähinnä vain kiinnostuneilta ja uteliailta
Melkein tekisi nyt mieli avata ovi ja päästää tutustumaan jo muihin kissoihin. Varmempaa tietysti olisi odottaa sienitestin tulosta ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Unelma
Minulla on ollut aina haaveena kokea kerran oman kissan saamat pennut. Tällä hetkellä haave saattaa olla melkoisen lähellä toteutumistaan. Kasvattajaksi en ole ryhtymässä vaan tarkoituksena on kokea tämä "ihme" kerran.
Kissoista siis Yanisha on yhä leikkaamaton, mutta unelman totetutus on vain venynyt ja venynyt. Yksi syy on se, että haaveena on todella hoitaa pennutus esimerkillisesti eli samaan tapaan kuin rotukissoilla sisältäen eläinlääkärit ja jalostustestit. Tämä taas johtaa siihen, että luultavasti itse ottaa rahallisesti "takkiin". Toinen syy on tietysti vaikeus löytää kollinomistajaa, johon voisin luottaa.
Tapahtui kuitenkin odottamaton käänne, joka sai tekemään alkusysähdyksen projektille. Pojalle alunperin hankittu kissa Balamut, joka on leikkaamaton uros, muutti meille pojan muuttuneen tilanteen takia ja on siis tällä hetkellä mahdollinen isä Yanishan pennuille.
Unelmana on myös, että pystyisin vaikuttamaan myöskin hieman asenteisiin tai toisin sanoen kotikissojen pennutuksen vastustajiin. Itselle kissa on kissa, oli se sitten rotukissa, maatiainen tai rodunomainen kotikissa. Itselleni kaikki ovat täysin saman arvoisia lemmikeinä ja jokainen omia persooniaan. Jokainen kissa ansaitsee täysin saman kohtelun. Ikävä kyllä mielestäni rotukissojen kasvatus ei ole nykyisin terveellä pohjalla ja hyvin paljon täytyisi muuttua niin rotujärjestöjen säännöissä kuin asenteissa. En todella ymmärrä sitä, miten nykyinen rotukasvatus voi joillekin olla se esimerkillinen tapa, jota puolustetaan. Kirjoitan ehkä myöhemmin enemmän epäkohdista, joita itse näen nykyisessä rotukasvatuksessa.
Tarkoituksena ei ole myöskään vaikeuttaa eläinsuojelutyötä, miten osa kokee kotikissojen pennuttamisen. Arvostan todella eläintensuojelutyötä, mutta siltikin olen sitä mieltä, että ainoa, jolla näiden kodittomien eläinten määrää voidaan vähentää, on pyrkiä vaikuttamaan asenteisiin ja kissojen arvostukseen.
Odottelen kauhulla sitä, mitä kommentteja tämä projekti saattaa herättää. Kotikissojen pennutukseen suhtaudutaan nykyisin sen verran tuomittavasti.
Kissoista siis Yanisha on yhä leikkaamaton, mutta unelman totetutus on vain venynyt ja venynyt. Yksi syy on se, että haaveena on todella hoitaa pennutus esimerkillisesti eli samaan tapaan kuin rotukissoilla sisältäen eläinlääkärit ja jalostustestit. Tämä taas johtaa siihen, että luultavasti itse ottaa rahallisesti "takkiin". Toinen syy on tietysti vaikeus löytää kollinomistajaa, johon voisin luottaa.
Tapahtui kuitenkin odottamaton käänne, joka sai tekemään alkusysähdyksen projektille. Pojalle alunperin hankittu kissa Balamut, joka on leikkaamaton uros, muutti meille pojan muuttuneen tilanteen takia ja on siis tällä hetkellä mahdollinen isä Yanishan pennuille.
Unelmana on myös, että pystyisin vaikuttamaan myöskin hieman asenteisiin tai toisin sanoen kotikissojen pennutuksen vastustajiin. Itselle kissa on kissa, oli se sitten rotukissa, maatiainen tai rodunomainen kotikissa. Itselleni kaikki ovat täysin saman arvoisia lemmikeinä ja jokainen omia persooniaan. Jokainen kissa ansaitsee täysin saman kohtelun. Ikävä kyllä mielestäni rotukissojen kasvatus ei ole nykyisin terveellä pohjalla ja hyvin paljon täytyisi muuttua niin rotujärjestöjen säännöissä kuin asenteissa. En todella ymmärrä sitä, miten nykyinen rotukasvatus voi joillekin olla se esimerkillinen tapa, jota puolustetaan. Kirjoitan ehkä myöhemmin enemmän epäkohdista, joita itse näen nykyisessä rotukasvatuksessa.
Tarkoituksena ei ole myöskään vaikeuttaa eläinsuojelutyötä, miten osa kokee kotikissojen pennuttamisen. Arvostan todella eläintensuojelutyötä, mutta siltikin olen sitä mieltä, että ainoa, jolla näiden kodittomien eläinten määrää voidaan vähentää, on pyrkiä vaikuttamaan asenteisiin ja kissojen arvostukseen.
Odottelen kauhulla sitä, mitä kommentteja tämä projekti saattaa herättää. Kotikissojen pennutukseen suhtaudutaan nykyisin sen verran tuomittavasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)