Nyt Yanishalla alkoivat nisät selkeästi punottamaan ja isonemaan kun kiiman alkamisesta reilut kolme viikkoa. Ruoka maistuu neidille (vai pitäisikö sanoa pikku rouvalle) selkeästi enemmän. Masusta ei vielä niin hirveästi näy vielä, vaikka pieni kumpu siellä on. Muutenkin neiti viihtyy enemmän sylissä eikä tykkää niin riehua ja riekkua kuin ennen.
Ollako vai eikö olla?
Yanishalla ei ole vieläkään selkeitä merkkejä siitä, että olisi tiineenä. Siltikin olen yhä toiveikas, koska jonkin verran erilailla tuo neiti on käyttäytynyt viime aikoina. Ruoka on tuntunut alkavan maistumaan paremmin, on nuo tisutkin ehkä ihan hiukkasen näkyvämmät, muttei niin selkeästi, että voisi todella sanoa mitään varmaa eikä kyllä punotakaan. Tytsy ei ole halunnut riuhua poikien kanssa entiseen tapaan ja tykännyt entistä enemmän sylissä silittelystä ja rapsuttelusta.
Ei siis auta kuin vielä odotella ja jännitellä, vielä kun on se valetiineydenkin mahdollisuus, mikä selittäisi nuo lievät merkit.
Ei siis auta kuin vielä odotella ja jännitellä, vielä kun on se valetiineydenkin mahdollisuus, mikä selittäisi nuo lievät merkit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)